Meillä on ny viätetty ihan tavallista talvee. Ny ei oo ollu mitään kivoja juttujakaan. Tässä kummiskin pari otosta kameran ja meitin ulkoiluista.

Elehvantti vauhrissa.

Varokaa lentäviä koiria!

Ja taas tätä samaa. Että toi sitten viittii. Mua ei vois vähempää kiinnostaa sen räkytykset.

Eli siis MINÄ! Ossi tö SUURI. Oon kunnostautunu lualamettästyksessä!

Äippä lähti eilen aamulla johonkin lastenhoitohommiin ja jätti meitit iskän kanssa kotio. Kyllä mua ekaks vähä otti päähän tommonen homma, mutta se olikin loppujen lopuks ihan hyvä juttu. Siinä aamun aikana tuli pari mukavaa setää kylään ja sit iskä otti MUT, siis mut mukaansa ja jätti ton velipoijan kotio. Yleensä siinä käy just päinvastoin, että toi velipoika pääsee kaikkiin jänniin hommiin iskän kanssa ja mut jätetään kotio, mut ny käviki toisimpäin. Iskä ja ne serät vei mut lualalle! Ei mua kyllä ekaks olis huvittanu mennä semmosesta piänestä reiästä pimeeseen ja ahtaaseen koloon, mut sit siältä tuli kummiskin aikas hyvät hajut niin aattelin, et tairampa kuitenkin käyrä kattomassa, että mitä siältä löytyy. Aikalailla tartti tehrä maansiirtohommia, että pääsin perille, mut kyllä kannatti. Siältä löyty supi! Ny tulee sitte Koo-18 osio.

Mää haukuin sen supin ihan lyttyyn! Mulla on kuulemma tosi komee ja kuuluva haukku kehu iskä jälkeempäin. Kun olin aikani sitä haukkunu niin aattelin, että ny riitti ja kävin päälle. Eihän siitä mulle, suurelle mettästäjälle ollu ees vastusta. Se meni ihan henketttömäks koko supi. Siinä vaiheessa iskä ja ne seräkkin sai kaivettua ittensä lapiolla paikalle ja tuli pilaan homman. Mun piti hoitaa homma loppuun asti ja siivota jälkeni tuamalla se raato siältä pois, mutta iskä ja ne serät otti mut siältä sitte kesken kaiken poies ja ottivat mun saaliinikin siältä sitte ulos.Vähänks mää oon mahtava saalistaja! Koska mulla ei sattunu oleen kameraa mukana jourutte tyytyyn tämmöseen kuvaan tilanteesta:

Tualla montun pohjalla näkyy mun takapääni.

Ja sit lopputulokseen.

Kävin viä nuuhkasemassa saalistani.

Minkähän kanssa mää seuraavaks ottasin matsia? Eiks sillain sanota, että ei kahta ilman kolmatta? Mää oon ny käärmeen ja supin kanssa tapellu. Oliskohan kolmas vaikka karhu? Koko ajanhan toi vastapuali on kuiteskin suurentunu.

Niin se vaan tääkin vuasi on alkanu vauhrikkaasti. Melken viikko jo menny uutta vuatta. Ny on saatu ihan talvikin kun tota lunta on tullu jokunen sentti. Siinä onkin ollu tosi kiva juasta ja leikkiä lumiukkoo. Vähä märkää hommaa, mutta kivaa. Harmi ettei äippä oo ollu kameran kanssa pihalla ikuistamassa meitin menoo. Se ei oo kuulemma viittiny kastella sitä pihalla kun koko aika on kummiskin satanu jotain.  Mutta jospa laitetaan kuvia sitte vähä myähemmin kunhan saaraan niitä aikaseks.

Äippä ja iskä nauro tässä taas toissa iltana ton nappulan nukkumissysteemejä.  Mun miälestä niissä ei kyllä oo mitään nauramista, päinvastoin.  Siis määhän oon ihan hiljaa kun nukun. Joko piänellä kerällä tai sitten tassut taivasta kohti, mutta ihan hiljaa kuitenkin. Korkeintaan joskus harvoin piänen huakauksen voin päästää. Mutta toi nappula....Se on ihan mahroton. Kuvitelkaas miälessänne seuraavaa: Se marssii illalla äipän perässä makkariin ja rojahtaa omaan punkkaansa (ja siis oikeesti ROJAHTAA  ). Sitten se alkaa pöyhiin sitä petiä. Se kuapii ja kuapii siältä kaikki vällyt hukkaan ja sitten se lompsii toiseen petiin ja rojahtaa sinne. Siällä on kaks vaihtoehtoo, joko se pöyhii senkin sekasin ja marssii äipän sänkyn alle tai sitten se menee sinne ekaan möyhittyyn petiin. Tai sitten toisena vaihtoehtona se alkaa nualla tassuja ja vehkeitänsä. Oli punkka mikä hyvänsä, se alkaa nualla itteensä. Kuuluu karmee lurpsina ja lörpsinä ja tiäs mitä kaikkia ääniä ison aikaa. Sitten kun se vihrosta viimein lopettaa sen nualemisen niin se on hetken hiljaa. Kunnes se taas alottaa sen mekkaloimisensa. Se alkaa näkeen unia! Ja tekee sen toorella kovaäänisesti. Siis että joku voikin olla niin kovaääninen nukkuessaan. Se murisee, örisee, puhisee, inisee, vikisee, maukuu ja tiäs mitä kaikkia ääniä se ollenkaan pitääkään. Ja parhaassa tapauksessa tassutkin käy niin, että sänkyn reunat vaan rapisee. Siis ihan mahrotonta meteliä kenenkään muun nukkua! Aikansa se mekkaloittee ennenkun sen uni loppuu ja vasta sitten se hiljenee nukkuun. Ja muutkin saa tehrä samoin. Ihan käsittämätön tapaus. Eikä se noitten unien näkemiseen aina sänkyä tarvi. Samanlaista mekkalointia se pitää väliin vaikka pirtin lattialla jos se on sattunu siihen sopivasti sammuun. Siis että joku voikin olla noin äänekäs nukkuessaankin. Viime keväänähän äippä sano, kun toi oli sen yhren yän siä lääkärissä, että meillä on ihan ouron hiljasta. No niin oli. Ihanan hiljasta. Mikään ihme sitten oo, että muakin aamusin väsyttää kun yällä ei saa nukkua kun toi metelöittee. On se vaan ihmeellinen tapaus. Erelleen se jaksaa ihmetyttää mua. Voiko tommosta oikeesti olla ees olemassa? Jos mää vaan näänkin pahaa unta....

Mää emmuuten oikeesti oonny tommosessa karvassa.

Niin se vaan tääkin vuasi on taas loppumassa. Kyllä nää vuaret viärii aikamoista kyytiä. Eihän tästä niin kauheen pitkä aika oo kun justiinsa kirjoteltiin samanlaista "vuasikertomusta".

Mitäs tässä ny sitten viime aikoina on ollu? No ykkösenä tiätty joulupukki, joka jäi meitiltä taas näkemättä. Äippä vei meitit taas lenkille ja just sillävälin oli pukki käyny. Onneks se oli nykkin muistanu meittiä. Mää tykkäsin aukoo meitin paketteja ton nappulankin pualesta (mikä muuten on ihme, ettei tota isommin kiinnostanu se homma )

Osaan määkin sen tehrä perusteellisesti.

Toi nappula sitten vaan nautti mun tyän tuloksista. Tossa se pistelee pukin tuamia possunkorvia meneen.

Tässä joulun jälkeen äippä on sitten pistäny sen purkaan enerkiaansa noihin lahjapahvipaketteihin.

Sen homman se kyllä hoitaa perusteellisesti. Opettelis vaan viä siivoon sotkunsa.

Mitäs sitten muuta? Kelit on ollu pitkän aikaa tosi kurjat. Pimeetä, märkää, kurasta, sohjosta ja tiäs mitä kaikkee. Ny on sentään vähä kuivanu. Ei oo ihan niin rapanen kun käy pihalla. Vaikka ei mua kyllä paljoo oo huvittanu siä olla tommosessa kelissä. Luntakin tuli ja meni, pariinkin otteeseen, mutta saa nährä tuleeko sitä kunnolla tänä talvena ollenkaan.

Noi meitin immeiset kävi tossa ennen joulua kaupoillakin ja toivat meille uuren koiran tuliaisiks. Mää oon tykänny siitä. Se on mukava unikaveri.

Toi nappulakin on tykänny siitä, tosin vähä erilailla. Harmi, että kuva ei kerro kaikkee. Korva tolta kaverilta on jo rikki ja se on vaan ton nappulan vika.

Ton virman lelut on yleensä ollu koirankin kestäviä, mutta toi ei ny kyllä oo.

Mitäs sitten muuta? Kerran pääsin iskän kans ettiin yhtä peuraa, mutta sekin oli ihan simppelin helppo homma. Vähän ollaan lenkkeilty äipän kanssa ja ny on käyty pari kertaa parsonnilenkilläkin. Semmosiin ihan pikku ihmisiinkin ollaan tän vuaren aikana väliin törmätty. Tässä joku aika sitten äippä luatti muhun jo niin paljo, että sain olla ihan liki semmosta yhtä minitapausta. Se haisi vähä kummalliselle ja oli muutenkin outo mato lattialla, mutta uskaltauruin kumminkin meneen lähelle ja  pesin jopa sen naaman. Mutta lährin kyllä karkuun kun se koitti koskee muhun. Joku raja sentään on pirettävä tommosiin.

Toi nappula ei oo luatettava tapaus ja sitäpaitti ihan liian villi tommosien mini-ihmisten seuraan, joten se sai tyytyä nuuskutteleen oven takaa.

Siinäpä kai ny tärkeimmät tästä loppuvuaresta. Ens vuanna jatketaan taas uusilla ja miksei osin vanhoillakin kujeilla. Näytelmiä, mejäilyä, lenkkeilyä, ehkäpä lualastusta ja jäljestystäkin, sukulaisten ja tuttujen rehvailua ja varmaan vähä reissailuakin. Varmaan ainakin näitä on taas luvassa tulevana vuatena. Ja yks uuren vuaren lupaus. Kertoillaan taas kuulumisista tulevanakin vuatena täällä plokissa.  Ja viä jäi ens joulukskin kalenterikuvia.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012!

Maa on niin kaunis. Kirkas luojan taivas. Ihana on sielujen toiviotie.

Oikein lämmintä ja rauhaisaa joulua kaikille!

Toivotteleepi Teuvo, Ossi ja toi meitin kaksjalkasten lauma

Kaikille tahdomme toitottaa töttöröö. Töttöröö! Toitottamalla toitottaa töttöröö. Töttöröö! Oikein hauskaa joulua, töttöröö. Töttöröö!

Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki...

Mennäänpä hula-hulaa. Jo alkaa kinkku sulaa.

...Kiltit lapset silloin lahjat saa...

Hoi! Tulkaas tänne painia lyömään ken on voimissaan. Ja muut voi mennä paistia syömään sekä kasvamaan. Hoi! Tulkaas tänne painia lyömään, hihkui tonttu tää. Kas mä, kun, en koskaan painissa toiseks jää!