Niin se vaan tääkin vuasi on taas loppumassa. Kyllä nää vuaret viärii aikamoista kyytiä. Eihän tästä niin kauheen pitkä aika oo kun justiinsa kirjoteltiin samanlaista "vuasikertomusta".
Mitäs tässä ny sitten viime aikoina on ollu? No ykkösenä tiätty joulupukki, joka jäi meitiltä taas näkemättä.
Äippä vei meitit taas lenkille ja just sillävälin oli pukki käyny. Onneks se oli nykkin muistanu meittiä. Mää tykkäsin aukoo meitin paketteja ton nappulankin pualesta (mikä muuten on ihme, ettei tota isommin kiinnostanu se homma
)

Osaan määkin sen tehrä perusteellisesti. 

Toi nappula sitten vaan nautti mun tyän tuloksista. Tossa se pistelee pukin tuamia possunkorvia meneen.

Tässä joulun jälkeen äippä on sitten pistäny sen purkaan enerkiaansa noihin lahjapahvipaketteihin. 


Sen homman se kyllä hoitaa perusteellisesti. Opettelis vaan viä siivoon sotkunsa.
Mitäs sitten muuta? Kelit on ollu pitkän aikaa tosi kurjat. Pimeetä, märkää, kurasta, sohjosta ja tiäs mitä kaikkee. Ny on sentään vähä kuivanu. Ei oo ihan niin rapanen kun käy pihalla. Vaikka ei mua kyllä paljoo oo huvittanu siä olla tommosessa kelissä. Luntakin tuli ja meni, pariinkin otteeseen, mutta saa nährä tuleeko sitä kunnolla tänä talvena ollenkaan.
Noi meitin immeiset kävi tossa ennen joulua kaupoillakin ja toivat meille uuren koiran tuliaisiks. Mää oon tykänny siitä. Se on mukava unikaveri. 

Toi nappulakin on tykänny siitä, tosin vähä erilailla. Harmi, että kuva ei kerro kaikkee. Korva tolta kaverilta on jo rikki ja se on vaan ton nappulan vika. 

Ton virman lelut on yleensä ollu koirankin kestäviä, mutta toi ei ny kyllä oo.
Mitäs sitten muuta? Kerran pääsin iskän kans ettiin yhtä peuraa, mutta sekin oli ihan simppelin helppo homma. Vähän ollaan lenkkeilty äipän kanssa ja ny on käyty pari kertaa parsonnilenkilläkin. Semmosiin ihan pikku ihmisiinkin ollaan tän vuaren aikana väliin törmätty. Tässä joku aika sitten äippä luatti muhun jo niin paljo, että sain olla ihan liki semmosta yhtä minitapausta. Se haisi vähä kummalliselle ja oli muutenkin outo mato lattialla, mutta uskaltauruin kumminkin meneen lähelle ja pesin jopa sen naaman. Mutta lährin kyllä karkuun kun se koitti koskee muhun. Joku raja sentään on pirettävä tommosiin.

Toi nappula ei oo luatettava tapaus ja sitäpaitti ihan liian villi tommosien mini-ihmisten seuraan, joten se sai tyytyä nuuskutteleen oven takaa.

Siinäpä kai ny tärkeimmät tästä loppuvuaresta. Ens vuanna jatketaan taas uusilla ja miksei osin vanhoillakin kujeilla. Näytelmiä, mejäilyä, lenkkeilyä, ehkäpä lualastusta ja jäljestystäkin, sukulaisten ja tuttujen rehvailua ja varmaan vähä reissailuakin. Varmaan ainakin näitä on taas luvassa tulevana vuatena. Ja yks uuren vuaren lupaus. Kertoillaan taas kuulumisista tulevanakin vuatena täällä plokissa.
Ja viä jäi ens joulukskin kalenterikuvia. 
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012!