Taas käytiin näytillä. Tällä kertaa piipahrettiin tässä ihan lähellä Häijäässä. Tässä heti alkuun päivän sana tai siis kuva. 

Ja siinä se sitte oliki. Toi tuamari setä Luason Matti tykkäs musta tosi paljo ja määkin tykkäsin siitä, mukava setä, mutta mää oon kuulemma liian iso.  Tämmösiä se musta kirjotutti:

Erittäin hyvän tyyppinen uros. Hyvä pää. Oikea purenta. Isot hampaat. Silmät saisivat olla tummemmat. Hyvät korvat. Hyvä kaulalinja. Hyvä runko, joka spannattavissa. Paksu nahka. Hyvä luusto ja käpälät. Sopivat kulmaukset. Taka-askel voisi olla pidempi. Hyvä uros, jolle kokoa tullut turhan paljon (40 cm). EH/1

Ihan epäreilua muuten, että mää olin ainoo, jollekka heilutettiin mittanauhaa. Olis ollu parempi ku se olis unohtanu ton mittanauhansa kokonaan kotio.  

Oli siä pari muutaki tuttua näytillä esimerkiks mun systeri Elvan yks laps, joku Ukko, josta muuten toi tuamari tykkäs meitistä uroista kaikista eniten ja Martti. Mutta mua ei tommoset toiset uroot paljo kiinnosta. Sen sijaan siä oli muutamia oikein ihania tytteleitä paikalla, mutta toi tyhmä äippä ei päästäny mua tekeen lähempää tuttavuutta niitten kanssa. 

Iltapäivällä sentään oli kotonaki vähä ekstra toimintaa. Päästiin piiitkästä aikaa nuuskutteleen verijälkee ton velipoijaan kanssa. Tai oli meillä tiätty omat jäljet, tolla velipoijalla kuulemma vähä vaikeempi kummulla ku se on semmonen superhuippu tossa lajissa, mutta kyllä määki sitä osaan seurata. Sitäpaitti sen jäljen jälkeen saa aina paljo namia.  

 Jaahas. Tänään oltiin sitte piitkästä aikaa ihan oikeissa näytelmissä. Paikalla oli aikas paljo parsonneja ja monta mun ihanaa lasta.  Oli tosi kiva nährä teittiä. Toivottavasti tavataan toistekkin. Äippä jäi tossa harmitteleen, että olis ollu kiva ottaa ihan porukkakuva, mutta myähästä se on enää. Jospa sitte  joskus toiste. Terkkuja kuitenkin viälä Teille kaikille! Iskä voi olla teitistä tosi ylpee!  Tämmösiä epävirallisia porukkakuvia meitin iskä oli napannu.

Tässä minä ja Tara

Ihana tyttö.

Ja tässä mää, Mauno, Mire ja Mimi sekalaisessa järjestyksessä. Nää lapset on niin samannäkösiä, että nehän meinaa sekottaa koko ajan. 

Tästä meirän iskä nauro, että Maunolla on ihan isänsä elkeet.  Mitä liä silläkin tarkottanu.

Tuamarina tänään oli muuten joku Lydmila Nikitina. Se tykkäs melken kaikista ja anto melken kaikille erit. Mauno ja Mimi sai viä SA:tkin. Poika perskules pesi mut!  Ei vais. Mauno on kyllä Sa:nsa ansainnu. Kyllä se vaan on niiin komee poika. Ihan selvästi isäänsä tullu. 

Kai sitä pitää poseerauksetkin laittaa. Tässä mun versio.

Täsä Mauno pöyrällä.

Me oltiin poijaan kans ihan peräkkäin siä kehässä. Kattokaa ja ihailkaa meittiä komeita uroita. 

Täsä sitte tytöt. Ekaks oli Tara.

Sitte Tina.

Sit oli Mimi.

Ja lopuks viä Mire.

Lopuks jouruttiin viä johonki kasvattaja luakkaan. Semmosessa mää en oo ennen ollukkaan. Meittiä oli siä mun, Maunon ja Miren lisäks joku Lissu. Ja sen narun päässä tiätty kasvattiäippä Eija.

Me oltiin toisia siinä luakassa ja kasvattimamma sai KP:n meitin ansiosta. Hyvä me!!! Ja onnee kasvattiäipälle!

Viikonpäästä on sitte taas uuret näytelmät, joten sitä kohti mennään. TERKKUJA LAPSILLE!!! 

 Jaahas. Tänään käytiinkin piiitkästä aikaa näytelmissä. Tosin ihan vaan semmosessa mätsärissä, mutta näytelmä se on sekin. Ihan tossa lähellä Viljakkalassa, ettei tarvinnu ees kauaks lähtee. Saimpas vähä ylimääräsiä nakkia herkutella.  Vaikka meni se näyttäytyminenkin ihan hyvin. Ekaks voitin semmosen karvasen kaverin ja sain punasen nauhan. Tässä, pitkästä aikaa, taironnäytettä. Kyllä mää nää kävelyhommat haltsaan. 

Sit vähän päästä mentiin uusiks niitten muitten punasen nauhojen kanssa ja sit olin kaikista toka.  Se tuamaritäti häikästy mun komeuresta.  Palkinnoks sain uuren pokaalin, piänen pussin namia, jotain maustetta äipälle ja jonkun dvd:n. Saas nährä koska äippä näyttää mulle sen vilmin. 

Siä oli muitakin tuttuja; Ulpun, Nugan ja Anskunkin näin. Ulpu tosin ei ollu näytillä, mutta Nuga ja Ansku oli pentusissa. Nekin pärjäs hianosti ja sai kans omat palkintokassit. En oo ihan varma niitten sijotuksista niin en sano mitään, mutta varmaan löytynee Nemon, Lunan ja Nugan plokista. Onnee piänille! 

Viikon päästä on kuulemma sitte ihan tosi koitokset Tampereella. Siä onkin varmaan paljo parsonneja paikalla. Ja mun lapsia.  Ompas kiva nährä niitä. 

Sitte taas varotuksen sana. Pistäkääs punkkiaineita niskaan. Tosta velipoijaasta otettiin toissapäivänä jo eka punkki poies. 

 Taas toi äippä vei musta voiton.  Se kyni mut tossa yks päivä taas ihan karvattomaks.

Vaikka pakko on kyllä myäntää, että tässä kun oli niitä kuumia päiviä niin aika lämmin alko tuleen sen lammasturkin alla.  Muistin virkistykseks kuva edellisestä kirjotuksesta.

Ja tältä mää näytän ny.

Aikas erinäkönen.  Komee kummikä. 

Vähä näky jääneen tonne häntään tommosia ylimääräsiä karvoja, mutta jos mää jotain veikkaan, niin eiköhän äippä viä nekin nyhrä. Laitetaas viä ihan likeltä naama kuviaki. Ennen ja jälkeen (ette muuten varmaan olis arvannu kuinka päin ne o ).

Sit muuten semmonen varotuksen sana. Tää on ny sitten taas semmosta aikaa, että kumme ollaan lenkillä, nii äipän pää pyärii enempi ku pöllöllä. Jaa miks vai? No käärmeitten takia tiätty.  Nekin on taas heränny ja niitä on syytä varoo. Muistakaa se!

Äippä tossa jo alotti suajaustoimet meitin pihan lairalla viikko sitte. En tiä auttaako tommoset tuhkan levitykset summuut jutut, mutta ei kai niistä haittaakan oo. Toivottavasti ei tarttis tänä vuanna niihin ällötyksiin törmätä.

Ja sit mukavampia juttuja. 

Meillä piretään semmonen mejään tutustumispäivä 27. 5. 2012. Mää voin melken valiona näyttää vähä ammattilaisten mallia.  Iskä on luvannu opettaa muillekkin kuinka sitä veristä pesusiäntä veretään mettässä perässä. Mukavaa ulkoilua, lenkkeilyä, nenän käyttöö ja kuulemma väsytystä (mua ainakaan tommoset hommat väsytä). Lisää tiatoo saa meitin äipältä tai kasvattimamma Eijalta.

 Kyllä se sittenkin alkas näyttään siltä, että se kevät siältä pikku hiljaa tulee. Tänään on ollu oikein tosi hiano päivä, vaikka just toissapäivänä ei tehny ees miäli näyttää nenäänsä pihalla. Ja eilenkin oli ihan viätävän kylmä. Kaikenlaista pihapuuhaa on tässä kuitenkin hommailtu: haravointia, risujen kantoo, monttujen kaivua ja niin erelleen. Äippä ei taaskaan  oo ollu kauheen inoissaan meitin töistä. Levitellään muka sen haravoimat risukasat ympäriinsä, merkkaillaan niitä vuaroon ja kaivetaan karmeita monttuja nurmikko täyteen. Siis eiks se tiärä, että nurmikkookin pitäis ilmastoira? Tämmöset ei mukamas täytä tota riteeriä:

Jos sinne nurtsille on kaivettu tommosia piäniä siäviä ilmastointi reikiä vähä sinne sun tänne niin kyllä niitten pitäs sillon kelvata vähä vaativammallekkin puutarhurille saati sitte meitin äipälle. 

Se muuten koitti myrkyttääkin meitit tässä yks päivä. Koitti mukamas olla ovela ja tarjota raa'an jauhelihan seassa jotain matonappulaa. Yäk! Muahan ei semmosella huijauksella harhauteta. Toi nappula ny veti omat matonsa samaan tyyliin kun kaiken muunkin pöperön, mitä sille syätetään, mutta mulle ai kannata pakastettua lihaa tarjota raakana. Siis ensinnäkin lihan pitää olla ihan tuaretta jos sitä syärään raakana tai muuten se on paistettava. Mä en syä pakastettua raakaa lihaa. Yäk! Puhumattakaan siitä, että sinne on koitettu piilottaa jotain viälä pahemman makusia matopillereitä.  Siinä kävi näin:

Syä itte matopilleris. 

Isomman oikeurella äippä kuitenkin pakotti mut lopulta niäleen ton pillerin, mutta joutu se siltikin sen pariin kertaan mun suuhuni tunkeen. Mää en sitten tykkää tommosista. Liha-aromilla maustettua mukamas. Ja pyh!

Tota nappulaa on kiva väliin vähä härnätä. Se kun on ahne (niinku jo monta kertaa on torettu ) ja syä aina kaikki samantein. Ja mää taas oon semmonen nautiskelija, sanosimpa että kulinaristi tai jotain semmosta hianoo. Mää nautin ja syän rauhassa ilman kiirettä ja ahmimista. Harvase  päivä meillä on jossain vaiheessa tämmönen tilanne:

Mää nautiskelen nameistani (tai millon mistäkin ekstra herkusta) ja toi nappula seuraa äippää varjonlailla kun se ei uskalla tulla samaan huaneeseen mun ja mun herkkujen kanssa. Ja paree onkin, että pysyy pois, ettei tarvi alkaa korottaa ääntään. Noita mummin tuamia tuliaisia ehrin vahtiin vissiin pari tuntia ennenkö äippä pakotti lähteen pihalle ja oli pakko syärä ne. 

Ny äippä on alkanu uhkaileen, että sen tarttis alkaa kyniin mua.  Mun komee talvipomppani alkaa muka oleen jo liiankin komee näille keleille.

Jos totta puhutaan nii yks huano puali tässä karvassa ny kyllä o; se kerää kuraa aikalailla. Ja se taas tiätää sitä, että pihalla olon jälkeen joutuu monesti pesulle, mikä taas on ihan ällöö puuhaa. Mutta se on kyllä ihan saletti, että helpolla se ei kyllä tuu pääseen. Karkuun meinaan lähtee heti kun vähänkin haiskahtaa siltä, että karvaus alkaa oleen lähellä. 

Laitetaan ny viä lopuks, vähä niinku tasapualisuuren nimissä, joku kuva tosta nappulastaki. Olkoon se tällä kertaa vaikka tämmöne: 

 Mun toiset lapset täyttää tänään yhren vuaren. Onnee kaikille Mahottomille lapsille Taralle, Tinalle, Tamaralle ja Torstille! 

 Mukavaa pääsiäistä!

 Henkissä ollaan.  Tolla äipällä ovvaan ollu niin kiireitä, ettei se oo ehtiny jeesaan meittiä tän koneen kanssa. Ja voi olla, ettei kuulemma viä vähään aikaan ehrikkään jeesaan kunnolla. Se on tässä viime aikoina vaan siivonnu ja järjestäny ja suunnitellu jotain juhlia.  Ihan tylsää. Ei mun miälestä kannattas järjestää mitään juhlia ollenkaan, jos niitten valmisteluun menee noin paljo aikaa. 

Mää oon koittanu jeesata sitä parhaani mukaan, mutta erelleenkään mun apuni ei oo tervetullutta.  Uusia kuviakaan se ei oo ottanu mun avuliaisuuresta, joten pari vanhaakin vanhempaa otosta tähän malliks.

Ikkunanpesurättejä ja papereita ja liinoja ja tiäs mitä EI saa viärä. Imuria EI saa syärä ja repiä. Moppia EI saa repiä. Pelkkää ei ei ja ei. Nii ja sit se viä valittaa, että sen menee kuulo ihan kokonaan kummää muka huuran kaiken aikaa sen korvan juuressa.  Ihan ihme syytöksiä. Pakkohan ny esimerkiks tolle imurille on huutaa ku sekin pitää niin pahaa meteliä.

Ja mitä tekee toi velipoikaki? Ei ainakaan auta äippää. Se vaan makaa sohvassansa ja ronklaa ruakaansa.

Siis kuka ees kehtaa maata tollain ruakakupin viäressä, missä on esimerkiks peuranmakkaraa!   Sais kyllä hävetä!

 Meitillä ei ny oo ollu kummempia kerrottavana niin ollaan oltu hiljaa. Semmosta melko tavallista talvista arkee ollaan tässä viime aikoina viätetty. Viikko sitte päästiin mekin pitkästä aikaa käymään mummulassa. Voi että siä tarttis käyrä useemmin.  Mummulla oli vaikka mitä herkkuja siällä, mitä se auliisti jakeli mulle kun sillain nätisti katoin silmiin...  Äippä kyllä kehtas väittää, että se oli vaan ahmatin kerjäystuijotusta, mutta se ei kyllä pirä paikkaansa.  Sitäpaitti minkäs mää sille mahran, että mulla olis aika usein nälkä ja äippä rajottaa mun syämistäni ja mummu kyllä ymmärtää, että mää oon kasvava piäni poika ja tartten paljo enempi ruakaa ja varsinkin herkkuja. 

Hankikantokävelyillä on käyty välillä, välillä jäätikkökävelyä ja välillä kurakkokävelyä. Keli on ny ollu aikas vaihtelevaa. Välillä saretta ja sitten taas ihanaa aurinkoo.

Tämmöseltä mää näytin viä pari päivää sitten:

Ja nymmää oon melken kalju! 

Noi kuvat ny ei taas tee oikeutta mun komeurelle, mutta sille ny ei voi mitään. Muaronmuutos on kuitenkin aikamoinen.

Äippään iski taas toi karvausvimma ja se kyni mut kaljuks ( tai ainaskin melkein kaljuks). Tarvii kuulemma alkaa kasvattaan näyttelykarvaa kevättä vasten. Näytelmiä on kuulemma tulossa keväällä parikin kappaletta. 

 Jes! Tänään oliki kiva päivä. Mää pääsiin piitkästä aikaa lualahommiin.  Toi nappula pääsi tossa jo aikasemmin tänä talvena lualalle, vaikka se ei mitään siitä hommasta oo ennen tajunnukkaan. Ihme kyllä se sai kuitenkin saalistaki. Mutta mua ei sillon hualittu mukaan ollenkaan. Mutta ny pääsin! Tosin toi nappulakin pääsi mukaan, mutta sitä ei ny homma huvittanu. Kyllä sille annettiin mahrollisuus, (tosin vasta mun jälkeen ) mutta ei se niin piäniin koloihin ja haastaviin hommiin sopinu. Kyllä ne on eri miähet ku hoitaa tommoset tosi hommat. 

Tässä mää pujahran sinne maan uumeniin. Oli muuten tosi ahtaat paikat.

Ja koska mulla ei ollu lualakameraa mukana niin tässä vasta seuraava kuva. Mun saalis.

Kävin viä vähä myähemmin vilasemassa, että kuinkas iso se monttu sitten oikeen olikaan. Ja olihan se syvä.

Mutta tämmönen ammattimiäs kummää hoitaa kyllä hommat kotio.