Taas käytiin näytillä. Tällä kertaa piipahrettiin tässä ihan lähellä Häijäässä. Tässä heti alkuun päivän sana tai siis kuva. 

Ja siinä se sitte oliki. Toi tuamari setä Luason Matti tykkäs musta tosi paljo ja määkin tykkäsin siitä, mukava setä, mutta mää oon kuulemma liian iso.  Tämmösiä se musta kirjotutti:

Erittäin hyvän tyyppinen uros. Hyvä pää. Oikea purenta. Isot hampaat. Silmät saisivat olla tummemmat. Hyvät korvat. Hyvä kaulalinja. Hyvä runko, joka spannattavissa. Paksu nahka. Hyvä luusto ja käpälät. Sopivat kulmaukset. Taka-askel voisi olla pidempi. Hyvä uros, jolle kokoa tullut turhan paljon (40 cm). EH/1

Ihan epäreilua muuten, että mää olin ainoo, jollekka heilutettiin mittanauhaa. Olis ollu parempi ku se olis unohtanu ton mittanauhansa kokonaan kotio.  

Oli siä pari muutaki tuttua näytillä esimerkiks mun systeri Elvan yks laps, joku Ukko, josta muuten toi tuamari tykkäs meitistä uroista kaikista eniten ja Martti. Mutta mua ei tommoset toiset uroot paljo kiinnosta. Sen sijaan siä oli muutamia oikein ihania tytteleitä paikalla, mutta toi tyhmä äippä ei päästäny mua tekeen lähempää tuttavuutta niitten kanssa. 

Iltapäivällä sentään oli kotonaki vähä ekstra toimintaa. Päästiin piiitkästä aikaa nuuskutteleen verijälkee ton velipoijaan kanssa. Tai oli meillä tiätty omat jäljet, tolla velipoijalla kuulemma vähä vaikeempi kummulla ku se on semmonen superhuippu tossa lajissa, mutta kyllä määki sitä osaan seurata. Sitäpaitti sen jäljen jälkeen saa aina paljo namia.