Vähä on päässy viärähtään aikaa erellisestä kirjotuksesta, mutta eipä meillä oo ollu oikeestaan mitään sen kummempia kerrottaviakaan. Eikä oo kyllä nykkään.  Täällä kotona nökötetään. Vahritaan jäniksiä, räksiä, niitä on muuten karmeesti, ohikulkijoita ja kaikkee mikä liikkuu. Yks ilta ketunpoikanen kehtas tulla melken rapulle, mutta kyllä se kuuli kunniansa ja lähti hukkaan. Harmi vaan, ettei meittiä päästetty pihalle. 

Toi nappula yrittää pysyä kattelemassa tossa sohvan käsipuulla, koska mun vahtipöyrälle sillä ei oo lupa tulla. 

Väliin sille vaan käy ohrasesti ja se tippuu lattialle.  Se ei oo ihan kauheen ketterä tyyppi.

Juhannuskin meillä meni tässä kotona niinku aina ennenkin. Rilliherkkuja syäressä.  Äippä punnitti mut ja kehu, että puali kiloo on tullu lisää painoo.  En oo ikinä painanu 7,8 kiloo (väliin vaaka näytti jopa 8 ja 8,1 kiloo). Mut ei kuulemma haittaa yhtään. Ei musta äipän mukaan ees huamaa sitä painonlisäystä, tekee kuulemma vaan hyvää etten oo niin luinen.  

Tässä viä meitin juhannustunnelmia. Sillon kun viä paisto ja oli lämmin.