Me oltiin ton iskän kans viikonloppulomalla Parkanossa. Ja joo, heti alkuun voin myäntää, että ei sitä ykköstä tullu nykkään.   Mutta meillä oli kyllä muuten ihan mukava ja rentouttava viikonloppu ilman tota nappulaa.  Me ei olla ennen oltukkaan tualla paikassa. Ihan mukavia mettiä siä oli. Ja lualia. Mun jälki oli vähä kurja ku siä oli semmosta kauheeta louhikkoo ja paljo kallioo, mutta mää oon onneks maastokelponen tapaus. Mulla ei oo ollu tapana kirjotella tänne noita koeselostuksia, mutta jos mää ny teen poikkeuksen. Toi aiheutti taas sevverran hilpeyttä tulosten julkasussa, että laitetaan ny muittenkin luettavaks. Tuamarina ja selostajana Jari Salokanto.

Maanteitten kuningas Teuvo käytti turboaan reippaasti myös hiekkakuopan ympäröimässä metsässä. Vauhti oli kova ja työskentely jonkin verran tehotonta. Alku vielä vaikutti lupaavalta Teuvon viedessä porukkaa määrätietoisesti kohti katkokulmaa, mutta epätarkka jälkiuran seuraaminen aiheutti sen, että katkolla oltiin sivussa jäljestä ja matka jatkui oikeastaan ihan ilman käsitettävää päämäärää. Tohon voin sitte heti kommentoira, että mistä se tuamari muka luuli tiätävänsä, että mulla ei ollu mitään päämäärää? Mulla ei oo tapana mennä ilman päämäärää mihinkään. Koira huudeltiin takaisin jäljelle kun omatoimisesta paluusta ei näyttänyt olevan aikeita. Sen jälkeen ei jäljen seuraamiseen ollut enää kuin ajoittaista aikomusta. Hieman hätäillen jäljestävä koira tarvitsisi vakaamman ilmavainun ja koska oltiin vielä melko aukealla ylämaastossa, oli Teuvo aivan tuulen vietävänä. Ja muahan ei tuuli viä! Kyllä mää sevverran painan. Toinen vakaa poistuminen jäljeltä tuli toisen osuuden puolivälissä ja lopulta toisella kulmalla komea kettuluolia allaan sisältävä iso kiviryhmä vei lopullisesti koiran jäljestysinnon. Koe keskeytettin, mutta muutamia oivallisia lupauksia Teuvo esitti jäljestämistyöskentelystään. Ohjaajalla on tosin urakkaa saada koiransa erottamaan houkuttava riistanhaju seurattavasta verijäljestä. Ohjaajalle onnea siinä työssä. Ni että onnee vaan iskälle ku sillä on näin hyvä jäljestäjä kummää oon.  

Että semmosia sitte tällä kertaa. Se hyvä puali noissa nollatuloksissa o, että me päästään taas joskus iskän kans kaksin viättään laatuaikaa.  Sekin noilla reissuilla on ihan huippua, että koska äippä ei oo mukana niimme syärään iskän kans kaikkia herkkuja melke samalta lautaselta, eikä äippä oo natisemassa, että semmosta ei muka sais tehrä. Voi ollakki, että mää en aiokkaan saara ikinä sitä viimestä ykköstä.